8.11.-84 Poromiehen Tsikku, Matti Kuivilan kasvatti.

2.10.-86 Aljo Noppe, Matti Kuivilan kasvatti.

Olen omalta kohdaltani ylpeä siitä, että ensimmäiset koirani, kennelini kantakoirat olivat sodankyläläisen Matti Kuivilan kasvatteja. Arvostan suuresti hänen kasvatustyötään ja koiratietouttaan. Hänen kasvateillaan on ollut suuri vaikutus koko pohjoisen Suomen koirakantaan. Suren sitä, että kasvattinsa eivät ole läheskään kaikki kennelliiton rekisterissä, siinä on Suomen koiramaailma menettänyt paljon. Oma koiramme Aljo Noppe oli viimeisiä Kuivilan kennelliiton rekisteröimiä kasvatteja. Kaksi pystykorvaamme Vikke ja Vekku ovat myös Kuivilan kasvatteja ja todella työnsä osanneet linnun ja hirvenkin, kuten Kuivila lupasi Vikestä, pyytäjinä.

Heidän kanssaan ihan ensimmäinen näyttelymme oli toukokuussa -88 Sodankylässä, siitä näyttelystä ei ikävä kyllä ole minkäänlaista kuvallista dokumenttia.

 

Tsikun ja Nopen ensimmäiset pentuset Turre, Tella, Tiku, Piku, Tassu ja Jerry syntyivät 12.1.-88. Vaikka pariin otteeseen olin kennelliitosta silloin kysellyt, että "saanko pentuni rekisteröityä kennelliiton rekisteriin", oli vastaus kumpanakin kertana "kyllä", vaan sitten kun laitoin pentueilmoituksen kennelliittoon sieltä tulikin kirje, jossa sanottiin, että koska Tsikku oli E-rekisterissä, sitä pitää käyttää näyttelyssä ennen kuin pentunsa pääsevät SF-rekisteriin. Joten tuosta toukokuisesta Sodankylän näyttelystä alkoi tämä harrastus. Vuoden lopulla syntyi vielä "vahinkopentu" Kölli, jota ei rekisteröity, se muutti Suomen suurimpaan saareen Soisaloon lammaspaimeneksi. Siinä vaiheessa opin, että ovet on pidettävä LUKOSSA, kun talossa on juoksuinen tyttökoira. Sillä Tsikku oli sisällä ja Nopen kanssa puuhastelin pihalla (asuttiin silloin Muonion kirkonkylällä Peittonissa, Peltotie 12:ssa), kunnes huomasin Nopen yllättäen kadonneen jonnekin...... Löysin sen sisältä Tsikun kanssa pennun tekopuuhissa...., ulko-ovi ja tuulikaapinovi oli avattu ....